Teoksen tulkinta ja omat kokemukset
Toisella tunnilla, 9. Syyskuuta, aloitimme harjoittelemalla puhumaan teoksista. Teoksina meillä oli lajitelma kortteja joissa oli eri kuvia ja tekstejä. Tehtävänä oli valita itselleen mieluisin. Kun kaikki olivat valineet kuvat, harjoittelimme kuvista puhumista. Piti kertoa, miksi oli valinnut kortin, mitä se merkitsi itselle ja mitä halusi siitä kertoa muille.
Minä valitsin kuvan jossa oli mustekala tietysti. Mustekalat, kun ovat lähellä sydäntäni ajasta jolloin kävin sukeltamassa useana vuonna Mustallamerellä. Kortissa oli teksi Aktivisti, joka ei kuvasta minua, paitsi ehkä se, että olen wanna be aktivisti, koskaan kuitenkaan olematta sellainen, lisäksi yhdessä mustekalan lonkerossa oli Anonymous-naamarista kuva, joka linkitin ehkäpä omaan salaliittoteoria-kiinnostukseeni.
Oli hienoa kuulla muiden korttiesittely. Mielestäni kortit auttoivat kertomaan sellaisia asioita itsestään joita tuskin tulisi muuten kerrottua, opimme siis samalla jotain toisistamme.
Oli yllättävän helppo puhua kortista, kun sen tulkitsi oman elämänsä ja kiinostuksensa kautta, vastakohtana sille, että yleensä taiteesta tai teoksesta puhuminen on minulle ollut aina melko vaikeaa. 
Näkeminen tunnustelemalla
Tunnilla valitsimme sokkona pussista esineen, jota emme saaneet katsoa. Pidimme sitä käsissä poydän alla ja tunnustelemalla piirsimme esineen. Piirsin esineen ensin poikittain ja, kun olin piirtänyt sen arvasin jo, mikä esine oli. Osalla luokkatovereista oli kyllä niin vaikeita esineitä, että niitä oli mahdoton arvata. Itselläni oli leikkiliikennevalot. Oli hausta tehdä tätä tutkivaa piirrustusta, mutta arvattuani esineen, menetin tunnusteluun vähän mielenkiintoa, ja jouduin muistuttamaan itseäni, että en saisi piirtää nyt muistista. Piirtämiseen annettiin melko paljon aikaa, ja aloin jopa hieman kyllästyä siihen, mutta kaiken kaikkiaan, tämä oli hauska tehtävä!
Hahmottaminen mittaamalla
Tämä oli mielestäni kaikkein mukavin harjoitus. Luokka jaettiin kolmeen osaan, joissa jokaisella pöydällä oli eri asetelma. Kynällä piti mitata esineen mittasuhteita ja saattaa ne paperille. Aloitin Pikachusta, ja se oli minusta kaikkien mielenkiintoisin piirretävä ja sen parissa vietinkin eniten aikaa, kaikkein tylsin harjoitelma oli purkki, jota en jaksanut oikein edes yrittää, siinä ei ollut mitään mielenkiintoista, enkä saanut sitä oikein joten turhauduin melko pian. Huomaan tylsistyväni helposti, jos kohde ei kiinnosta minua. 
Mittaaminen ei ollut helppoa, mutta jos kohteessa oli tarpeeksi kulmia, jaksoin edetä sen kanssa ja omaksi ilokseni ja hämmästyksekseni onnistuin aika hyvin Picachun mittasuhteissa.
